Mikä ihmeen syanotypia?

Syanotypia on helppo ja edullinen valokuvahistoriallinen vedostusmenetelmä, jonka avulla voit saada aikaan mielenkiintoisia ja näyttäviä lopputuloksia. Tekniikka on nopea oppia, mutta luovia haasteita ja mahdollisuuksia on loputtomasti kokeneemmallekin tekijälle. 

Syanotypian historia juontaa juurensa vuoteen 1842, kun englantilainen tieteilijä Sir John Herschel kehitti menetelmän, joka perustui kaliumferrisyanidin ja ammoniumfrerrisitraatin muodostaman valoherkän liuoksen käyttöön. Herschel huomasi, että kyseiset kemikaalit reagoivat valon kanssa muodostaen sinistä väriä, joka tunnetaan myös nimellä Preussin sininen.

Toinen maininnan arvoinen henkilö syanotypian ja valokuvauksen historiassa on Anna Atkins. Hän oli englantilainen kasvitieteilijä ja valokuvaaja, joka tunnetaan erityisesti syanotypian käytöstä. Atkins käytti syanotypiaa kasvien ja levien tallentamiseen valokuviksi, joita hän käytti tieteellisissä julkaisuissaan. Atkinsin teos "Photographs of British Algae: Cyanotype Impressions" (1843–1853) oli merkittävä tieteellinen saavutus, sillä se oli ensimmäinen valokuvateos, joka julkaistiin kirjana. Atkinsin vaikutus syanotypian kehitykseen ja sen käyttöön taiteellisessa ja tieteellisessä työssä on merkittävä.

Syanotypia oli suosittu menetelmä erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun sitä käytettiin esimerkiksi karttojen, piirustusten ja dokumenttien kopiointiin. Nykyään syanotypiaa käytetään ennemmin taiteellisen työskentelyn piirissä ja siitä onkin tullut suosittu vaihtoehto perinteisille valokuvan vedostuksen menetelmille.